Biere De Garde & Zander Stout

 

Biere De Garde: Iso-Kallan Panimo, Suomi. Biere de garde, 7%. Pullo, 0.5l.
Zander Stout: Suomenlinnan Panimo, Suomi. Stout, 8%. Pullo, 0.5l.

Parasta ennen -päiväyksensä ohittaneiden oluiden arvostelua, kuten eilenkin. Foodistin joulukalenteri on tauolla.

Iso-Kallan Panimo aloitti uransa melko vaatimattomilla saavutuksilla, mutta viime aikoina panimo on petrannut: esim. paikallisessa ravintolassamme oli kesällä tarjolla neljä tai viisi erilaista olutta Iso-Kallalta, ja kaikki olivat melko hyviä – yksi jopa todella hyvä. Panimon biere de garde on väriltään hyvin ruskea ja samea; käytännössä vaahtoamaton olut tuoksuu leipäisen maltaiselta, rehevän ja leipäjuurimaisen hiivaiselta sekä myös hapokkaan happamalta. Mieleen tulee maaseutukyökki, totta kai punavalkoisin ikkunaverhoin! Ei pöllömpi tuoksu oluelle, jonka tyylin perinne liittyy kiinteästi maaseutuun ja maatiloihin! Maku jatkaa samaa maltaisen leipäisää, hiivaista linjaa, jossa on kevyen hapan juonne ja alkoholisen poltteleva jälkimaku: myös ruskean ja vahvahkon belgialen piirteitä tässä on. Erittäin mukiinmenevä, jos nyt ei kuitenkaan ihan ykkösluokan olut.

Jos puhutaan vaatimattomien oluiden panimoista, niin Suomenlinnan Panimoa ei voi olla mainitsematta. Runsaasta valikoimasta ei ole tullut vastaan kuin joku yksittäinen ihan hyvä olut eikä yhtäkään hittiä. Olisiko Zanderista kaavaa rikkomaan? Lasiin Zander kaatuu liki vaahtoamatta, eikä mustan oluen pinnalle jää lainkaan pysyväiskerrosta. Tuoksussa aistii kylmää humalaa, tuorelakritsia ja paahtunutta, kahvista maltaisuutta; oikein bueno tuoksu tässäkin! Ainakin näin reilusti kypsyneenä myös maku lunastaa: humalan katkero on selkeää muttei ylen voimakasta, jättäen reilusti tilaa väkevän lakritsisille ja salmiakkisille tummille piirteille, joiden alla on tukeva kerros paksua, kuivaa tummuutta. Ehkei kovin omaperäinen stout, mutta hyvä sellainen!

Näin siis harvennettiin vanhentuneita oluita kaapista, ja mukavaa kyllä kaksi laadultaan hiukan epätasaista panimoa tarjosivat molemmat laadukkaita oluita, jotka olivat tyyleiltään erilaisia mutta luonteeltaan samanlaisia: sekä Iso-Kalla että Suomenlinna luottivat eivät niinkään omaperäisyyteen tyylissä, kuin hyvään, perinteiseen makuun. Ratkaisu toimii!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s