Lervig, Norja. Imperial stout, 12%. Tölkki, 0.33l.

Tummaa ja tuhtia, sitä on luvassa nyt: nimestä ja vahvuudesta päätellen norjalainen, yleensä ihan pätevää olutta tehnyt Lervig on hypännyt mukaan jenkkityylisten, ylimakeiden ja raskaiden, vahvojen tummien maailmaan. Noh, mikäs siinä! Vaativa mutta parhaimmillaan erittäin nautinnollinen tyyli.

Toasted Maple Stout kaatuu lasiin oikeaoppisen niukasti vaahdoten. Pysyväiskerrosta ei ole, ja kaatovaiheessakin tulee vain millin kokoluokkaa oleva, nopeasti katoava tummahko vaahtokerros. Väriltään olut on musta. Tuoksu on tumma, väkevä, vaahterasiirappimainen, tahmea, mallaslimppumainen… no, mitäs näitä yleisiä sanoja kuvailemaan tämän tyylisiä oluita on. Erittäin miellyttävä tuoksu, jossa on ihanteellista tasapainoa näinkin vahvalle oluelle: makeuden vastinparina on maltainen tummuus.

Maussa tasapainosta ei ole jälkeäkään. Rungossa tuntuu sokeria, makeutta, siirappia, sokeria, vähän lisää makeutta ja vielä ripaus vaahterasiirappia. Tummia, paahdettuja, maltaisia tai leipäisiä sävyjä ei löydy ennen kuin maku on jo taittumassa jälkimakuun, ja silloinkin vain ohimennen. Valmistusaineena ollutta vaniljaa ei liiemmin maista. Onhan tämä ihan hyvä olut, eikä voimakkuudestaan huolimatta makeus mene ällöksi, paitsi vähän… mutta samalla melko yksioikoinen, samalla tavalla kuin monet muut tämän tyylin edustajat. Toisin kuin vaikkapa hyvä barley wine, ei tässä maku kehity oikein mihinkään suuntaan, vaan lätkäisee kaikki korttinsa kerralla tiskiin. Ainoa merkittävä kehitys lasin huvetessa on kurkkun nouseva viinainen polttelu ja pienoinen melassisuuden vivahteen kehittyminen runkoon.

Sarjassa vahva, raskas, tuhti ja hullun makea on Lervigin Toasted Maple Stout ihan hyvä rivipelaaja. Ei tämä nykyisin ehkä vähän ylitarjonnastakin kärsivän tyylisuuntauksen sisällä parhaimmistoa ole, muttei myöskään heikointa osastoa. Tasaisen nautittavaa keskikastia, jossa on hyvää makua muttei aivan tarpeeksi kompleksisuutta.