Hoppin’ Frog Brewing Co., Yhdysvallat. Russian quadruple stout, 15.7%. Pullo, 0.355l.

Takaisin hyppysammakon kaikentuhoavassa huomassa: nyt kaivoimme kaapista sen kaikkein voimakkaimman sammakon jota De Bierliefhebberin kaupasta sai tilausta tehdessä. Ja tässähän kyllä sitä potkua riittää, vahvuuden ollessa melko huimat 15.7%. Tämä ei kuitenkaan ole tynnyrikypsytetty olut, mutta on etiketin mukaan reilusti humaloitu sekä kuivahumaloitu, joiden voisi olettaa tuovan terää makuun.

Lasiin Q.O.R.I.S. – lyhenne joka avattuna on Quadruple Oatmeat Russian-style Imperial Stout, tästä lähin QORIS koska emme jaksa naputella pisteitä joka väliin – kaatuu alkuun täysin vaahtoamatta; vasta viimeisen humpsahduksen myötä muodostuu muutaman millin paksuinen, hyvin kiinteän oloinen tummanruskea vaahto. Pikemminkin mousse kuin vaahto! Tämä kuitenkin katoaa melko nopeasti käytännössä kokonaan. Väriltään QORIS on musta kuin mustunut tosimusta musta juttu. Eli musta. Koostumus on melko paksun oloinen olematta silti siirappinen tai öljyinen.

Tuoksu on mallia täydellinen: viinaisa, kyllä, mutta upeasti todella, todella tumman kaakaomainen ja paahtunen maltainen, jossa on selkeä kaurapaistosmainen juonne. Tuoksuun kehittyy myös paistettua rasvaisuutta, melkein kuin paistetun makkaran rasvainen tuoksu. Tätä viimeksimainittua on onneksi maltillisen vähän. Avainsanat tuoksulle ovat tumma, tuhti, viinaisa, paahteinen.

Suutuntuma on miellyttävän paksu, sileä, pehmeä ja samettinen. Vahvuus iskee heti: kieli tuntuu turtuvan, nielussa rupeaa polttelemaan. Ensihörppäisyllä ei ihan hirveästi makuja huomaa. Pikkuhiljaa viinaisuuden alta nousee pehmeää mutta todella, todella tummaa kaakaota, erittäin paahtunutta maltaisuutta, jopa melkein karrelle palaneen tuoreen ruisleivän kaltaista tummuutta. Maku on kuitenkin yllättävän hienovarainen eikä lainkaan päällekäyvä; verrattuna miedompiin variantteihin on tämän maku huomattavasti hitaammin aukeava. Tästä huolimatta QORIS on todella raskas, tuhti ja haastava juoda, juurikin vahvuutensa ja sen tuoman rankkuuden myötä.

Pidemmän päälle oluen vahvuus ikään kuin turruttaa suun niin, että runko hiukan typistyy lyhyeksi. Jälkimaku on myös melko etäinen; suun perällä tuntuu todella kuivaa kaakaomaisuutta, mutta vähän kuin kaukaisena kaikuna. Tämä on selkeästi heikkous verrattuna kevyempiin versioihin oluesta, jotka lopulta aivan ilmiselvästi ovat ja pysyvät parhaimpina versioina Hoppin’ Frogin mustasta kullasta.

Siinä missä Boriksen tynnyrikypsytetty versio oli selkeä pettymys, on QORIS aivan selkeästi todella hyvä olut. Silti se on aivan yhtä selkeästi paljon heikompi kuin Doris ja Boris. Toki hyppysammakon tummia on vielä vaikka mitalla maistamatta, mutta tällä hetkellä ”perusversiot” ovat aivan selkeästi suosikkimme. Vähemmän yllättäen qooriksen vahvuus kääntyy itseään vastaan: se tekee oluesta myös väärillä tavoilla raskaan, överin ja vaikean, vaikka samalla tekee siitä mielenkiintoisen variantin tutun loistavasta pohjasta.

QORIS on ehdottomasti olut, joka kuuluu maistaa vain jos ”perusmallin” hyppysammakot ovat tuttuja ja mieleen. Kokemuksena tämä on näillä ehdoilla ehdottoman suositeltava, oluena haastava ja mielenkiintoinen, mutta lopulta kuitenkin selkeästi vähemmän erinomainen kuin perusbooris ja perusdooris.

Vahvuus muuten myös syö humalan melko tehokkaasti; sitä ei missään vaiheessa ole tuntunut.