Octopi Brewing, Yhdysvallat. Imperial stout, 10%. Tölkki, 0.355l.

Belgialaista suklaata, toffeeta ja vaniljaa stoutissa. Jaahas, jo nimikin sen kertoo, että stydiä ja raskasta makumaailmaa lienee luvassa. Tölkki itsessään ei kerro onko näitä käytetty ihan ainesosina vaiko vain nimessä, mutta oletetaan että on ainesosina.

Lasiin tämänkertainen nimihirviö kaatuu niukasti mutta äänekkäästi vaahdoten; poreileva vaahtokerros laskee nopeasti, eikä jätä jälkeä. Olut kuitenkin jatkaa kolamaisen pirtsakkaa poreilua lasissa. Väriltään olut on selkeästi ruskea, ei musta: valoa vasten jopa vähän purppuraa näkyy. Tuoksu on mallia ällömakea, sellainen että makeutta on annosteltu kauhalla ja runsaasti. Suklaata, toffeeta ja vaniljaa tuoksusta toden totta löytyy – mutta ehkä jopa vähän liiankin ällömakean hyökkäävänä.

Maussakin on – ylläri pylläri – suklaata, toffeeta ja vaniljaa. Ja sitä makeutta. Ja myös viinaisaa polttelua. Kahvisuuttakin. Maultaan olut on melkoisen överi, jopa liian: lopputulos vivahtaa esanssiseenkin. Esanssinen likööri, tai kermakahvinen Bailey’s-tyyppinen viina. Kovin olutmainen tämä ei missään nimessä ole maultaan, vaan mausteet ja viinaisuus dominoivat liikaa. Lopputulos ei ole erityisen miellyttävä tai vakuuttava.

Viime vuosina Untappedissa oluiden keskiarvot ovat ruvenneet tasapainottumaan liikaakin sinne kolmosen tasolle. Siihen nähden on suorastaan ihmeellistä, että näin köykäisellä oluella on keskiarvona 4.22. Kyllähän suklaisella, makealla stoutilla on paikkansa maailmassa – mutta tämä Octopin yritelmä ei sitä paikkaa täytä.