Blacks Brewery, Irlanti. Imperial stout, 8%. Tölkki, 0.33l.

Vaikka kesäloma loppuukin toiseltakin blogistilta tämän viikonlopun jälkeen, ei maailma sentään ole loppumassa – paitsi laseissamme. Tänään nimittäin arvioidaan irlantilaisen Blacksin World’s End -niminen imperial stout, jonka valmistuksessa on käytetty kaakaota ja vaniljaa.

Lasiin kyseinen maailmanloppu kaatuu niukasti vaahdoten. Pysyväiskerros on lähinnä pientä utua oluen pinnalla. Itse olut on väriltään hyvinkin tumma, melkein musta, mutta valoa vasten näkyy ihan selkeästi tummanpunertavaa mahonkisuutta. Tuoksu on miellyttävä: tumma, paahteinen, kahvinen, kaakaomainen. Vaniljaa ei erityisemmin tunnu. Oikein miellyttävä tuoksu, joka on nimenomaan stoutin – epätavallisemmista aineisosista huolimatta tämän tuoksu on perinteinen, ei moderni, eikä pastry eikä mitään sensellaista.

Ensialkuun maku tuntuu jopa valjulta – ensikulauksen runko on hyvinkin hento. Jälkimaussa nousee kuitenkin jokseenkin onnistuneesti esiin hyvin kuiva, makeuttamaton kaakao. Kun suuhun on jo vähän kerrostunut makua, rupeaa rungostakin löytämään samoja kaakaomaisia piirteitä; vaniljaa ei erityisemmin löydy, muuta kuin kaakaon kuivuutta hiukan tasapainottavana makeutena. Ollakseen ”vain” 8% vahvuinen polttelee tämä nielussa yllättävän viinaisasti. Kuitenkin on todettava, että miellyttävän tuoksun jälkeen maku kallistuu jopa mitäänsanomattoman suuntaan. Ei tämä paha ole, mutta täyteläisempää makua olisi odottanut. Etenkin runko jää etäiseksi: löytää siitä kaakaota ja paahtunutta maltaisuutta, mutta hiukan liian paljon pitää etsiä.

World’s End ei ole mikään maailmanloppu – ei tämä huono olut ole, muttei myöskään mikään ikimuistettava kokemus. Monumentaalisen sijasta tämä on vähän mallia pieru Saharassa: ei jätä erityisempiä muistijälkiä. Potentiaalia maussa on, sen pitäisi vain olla reilusti tuhdimpi.