Poppels Bryggeri, Ruotsi. Imperial white stout, 10 %. Tölkki, 0.33 l.

Mistäköhän tämä on kaappiimme eksynyt? Meinaan, tähän mennessä emme ole yhtäkään aidosti hyvää white stoutia maistaneet, ja olemme lähinnä olleet sitä mieltä, että kyseessä on yhdentekevin oluttyyli kautta aikain. No, kaapissa tämä oli, joten arvioidaan pois. Poppels sentään panimona on hyvä, joten voisi toivoa, että edes tyylissään siedettävä olut olisi kyseessä.

Lasiin Ruby kaatuu hyvin niukasti vaahdoten. Pysyväiskerros on mallia vähän valkoista oluen pinnalla, epätasaista ja ohutta. Väriltään olut on kuparinen, pronssinen, hiukan olkinen. Tuoksu on aavistuksen hento, muttei huono: barleywine tulee etäisesti mieleen. Viinainen, makea, maltainen, imelä. Lieviä mansikkaisen valkoisen suklaan sävyjä. Ainakin tuoksu on vienosti positiivinen yllätys.

Makukin jatkaa barleywinemäisellä linjalla. Pohjana on hyvinkin barleywinemäistä, siirappisen yli-imelää makua, jonka päälle ladotaan vieläkin ällömakeampia, suorastaan esanssinen ylilyötyjä suklaan sävyjä. Kun seokseen vielä lisää viinaisuuden ja kahvisuuden – kylmäuutetun, mutta onneksi ei ihan hirveän hernemäisenä, kuten joskus on – niin kasassa on jokseenkin överi maku. Närästys iskee heti, ja vahvuus turruttaa suun.

Kyllähän tämä on selkeästi niitä parempia white stouteja, jota olemme maistaneet – ehkä lähinnä siksi, että rima on melko matalalla. Ei tämä silti mikään erityisen erinomainen tai hieno olut ole. Kuriositeettina sellainen, että kyllähän tämän kerran juo ihan vaan Untappd-kirjauksenkin takia, mutta aivan varmasti ei tule ikinä fiilistä, että saisipa tätä taas lasiin.

Tyylinä white stout pysyy vieläkin yhdentekevän turhana.