Santas Hibernation/Samichlaus Classic

wp_20161208_21_13_41_pro

To Ol, Tanska. Vehnäolut, 6%. Pullo, 0.33l.

Ummikot ovat taas jättäneet muutaman päivän väliin, joten tässäpä luukut viisi ja kuusi.

To Ol on osa Tanskan pienpanimobuumia, ja vaikkemme ole tainneet arvioida mitään heidän tuotettaan, on panimo kuitenkin entuudestaan tuttu Ummikoille. Katsotaanpa miten panimo selviää jenkkityylisestä vehnäoluesta…

Lasiin Santas Hibernation kaatuu runsaasti vaahdoten, pullon lopputilkat ovat oikeastaan vain paksua, kuohkeaa vaahtoa. Paksun marenkinen, nätti vaahto muodostaa useamman sentin kerroksen pinnalle, ja on pitkäkestoista. Olut alla on rusehtavan keltainen, samea ja vehnäolutmainen. Tuoksussa makean mandariinimainen humalaisuus dominoi, eikä perinteisiä vehnäoluen tai witbierin sävyjä löydä juuri lain. Kovin on amerikkalainen tuoksu, muttei tosiaan erityisen vehnäolutmainen.

Makukin on pikemminkin trooppinen kuin vehnäinen – voisiko tätä paremmin luonnehtia white IPA:ksi tai vehnä-IPA:ksi kuin varsinaiseksi vehnäolueksi? Kermaisan täyteläisessä maussa appelsiini ja hiukan härski rasvaisuus kohtaavat, eikä lopputulos ole oikeastaan ollenkaan hassumpi! Kevyt ja helposti nautittava olut on kyseessä, ja hyväkin, mutta vehnistä odottavat joutuvat pettymään.


Brauerei Schloss Eggenberg, Itävalta. Doppelbock, 14%. Pullo, 0.33l.

Tässäpä olut jota BeerAdvocate luonnehtii maailman kenties harvinaisimmaksi – vain kerran vuodessa, sattumoisin 6. Joulukuuta, jolloin tämä luukusta tupsahtikin, pantu olut joka aikoinaan oli maailman vahvin. Harvinaisimmasta emme tiedä, tokkopa nyt sentään, mutta ehdottoman mielenkiintoinen!

Vahvalle oluelle tyypillisesti Samichlaus Classic ei juuri vaahtoa kaataessa, eikä oluen pinnalle muodostu kuin häivähdys vaahtoa. Väriltään olut on syvän ja kauniin rubiininpunainen, jossa valo taittuu nätisti. Olut on ulkoiselta olemukseltaan petollisen kevyen oloinen – vaan ensinuuhkaisu hälventää kaikki epäluulot! Pyöreän, turpean ja käyneen maltainen, ylikypsän rehevä tuoksu ei kaikessa tuhtiudessaan voi olla muuta kuin vahvan oluen tuoksu! Barley winet, tummat quadrupelit, eisbockit ynnä muut vahvat sopivat samaan kategoriaan. Etenkin quadrupelit, joiden kanssa Samichlaus jakaa tumman luumumaisuuden.

Maun rungossa suun täyttää siirappisen tahmea, mädännyt tumma hedelmäisyys, jopa liköörimäisyyteen asti – mutta selkeä maltaisuuden juonne tekee mausta kuitenkin ehdottomasti oluen maun. Näin vahva olut, joka myös maistuu näin vahvalta oluelta, on Ummikoille vähän liikaa, eikä Samichlauskaan siten oikein istu pirtaamme, mutta onhan Samichlaus tyylissään aivan hyvä olut, eikä aiheuta samanlaisia totaalisen luotaantyöntäviä väreitä kuin jotkut saman vahvuusluokan oluet. Jälkimaussa dominoi ällömakeus ja alkoholin polttelu nielussa.

Ei muuten välttis menisi yhtä 0.33l pulloa tätä alas, joten onneksi jaoimme sen kahteen pekkaan. Jos vahvat, tummahkot oluet kolahtavat, ei tätä kannata missata.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s