Drunken Sailor & Ancho Dark Lager

wp_20161218_21_37_19_pro

Crew Republic, Saksa. IPA, 6.4%. Pullo, 0.33l.

Kalenteri, kalenteri. Saksalaisen Crew Republicin oluista kaikki maistamamme ovat tähän mennessä olleet hyviä; Roundhouse Kick -imperial stout ehkä parhain näistä, mutta kaikki ovat tosiaan olleet oivia tyylistä riippumatta. Eli suht korkein odotuksin paneudumme tähän!

Jos parin edellisen oluen kohdalla olemme voivotelleet vähävaahtoisuutta, ei siihen tässä ole aihetta! Drunken Sailor vaahtoaa runsaasti mutta nätisti kohtalaisen tiivistä, vähän saippuamaista, kiiltävää ja poreilevaa vaahtoa joka haihtuu hiljalleen aavistuksen samean, meripihkan värisen oluen päältä. Tuoksussa on raikkaan makeaa sitrushedelmäistä humalointia, jonka alla on aistittavissa ripaus saisonhenkistä happamuutta. IPA:n tuoksuksi kuitenkin melko tavanomainen… mutta silti hyvä.

Maku on karvaampi kuin tuoksu, muttei aivan hirveän paljon. Rungossa on greippisen hapokkaankirpeän humaloinnin ohella appelsiinin karvasta makeutta, joka jälkimakuun tullessa muuttuu vielä astetta karvaammaksi, muttei sukkamehutasolle asti. Tyylissään melko tavanomainen Drunken Sailor ei anna syytä isoille hurraa-huudoille, mutta on kuitenkin täysin pätevä ja maistuva, kevyehkö perus-IPA.


Tempest Brewing Company, Skotlanti. Tumma lager, 5.1%. Pullo, 0.33l.

Ja sitten oudosti nimetyn Ancho -lagerin kimppuun… arvatkaapa vain löytyikö tätä Untappdista Anchor Lager -nimellä? No löytyi, pälli. Nimi ei tosin ole niin outo pikagooglauksen jälkeen: ilmeisesti Ancho on chililajike, jota oluen valmistuksessa on käytetty. Onpa mukana myös kaakaota, joten ainakin sisälmysluettelon perusteella jännä olut on kyseessä!

Olut kaatuu lasiin niukahkosti vaahdoten, pysyväiskerros on pienehkö ja epätasainen, mokkainen väriltään. Olut itsessään on melko musta, valoa vasten colamaisen punertava. Tuoksu on upean tumman kermainen ja täyteläinen – kaakaon todellakin haistaa. Ja kyllä, mukana on myös pientä tulisuuden pistelyä! Tuoksun puolesta voisi melkein olla suklainen porter.

Suutuntuma on mukavan täyteläinen ja aavistuksen kermainen mutta silti myös rakeinen… tämä menisi keyvestä porterista ihan helposti! Kaakaomaisuutta on, ehkä eniten sellaisessa kaakaojauhetta lusikalla suuhun -hengessä (kukapa ei olisi muksuna ahminut lusikkakaupalla O’Boyta suoraan purkista?)… ja sitä chiliä? Kyllä, sitä löytyy. Se tulee esiin kunnolla siinä vaiheessa kun runko taittuu jälkimakuun, eikä ole mitenkään ylitsevuotavan korventava, vaan juuri sopivan pisteliäs antaakseen rungolle hienon päätöksen. Jälkimaussa polttelu tuntuu chilimäisenä, kevyenä pistelynä nielussa. Ihan kuin olisi syönyt jalapeñoja. Polttelu on myös kerrostuvaa, eli tuopin huvetessa pistely rintakehässä kasvaa. Lagermaisuus paljastuu ehkä pidemmän päälle paljastuvasta lievästä ohuudesta maussa, joka ei ole samaa kuin vetisyys: porterin tuhtiutta tässä ei vaan ole.

Tummana lagerina kuitenkin verrattoman mielenkiintoinen ja, mukavaa kyllä, hyvä olut. Menee heittämällä kalenterin kärkijoukkoon ainakin toistaiseksi.

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s