Oppigårds Bryggeri, Ruotsi. Double IPA, 8.5%. Pullo, 0.33l.

Joulukalenterointi jatkuu, nyt aina yhtä rumilla etiketeillä varustetun Oppigårdsin ja norjalaisen Lervigin tahdissa. Molempien oluet ovat yleensä ollet melko hyviä, joten positiivisin mielin paneudumme näihin panotuotteisiin.

Thurbo on väriltään oikein kauniin meripihkainen, väri on syvä ja lämmin vaikka olut onkin hyvin kirkas. Vaahtoa ei liiemmin muodostu. Tuoksu on melko hedelmäinen, greippisen ja appelsiinimaisen sitruksen ohella esiin nousee makeampi, mangomaisen trooppinen hedelmäisyys. Raikas mutta silti humalainen tuoksu on miellyttävän tasapainoinen, ja muutenkin oikein onnistunut.

Liekö runsaampi alkoholin määrä syynä, mutta oluen suutuntuma on IPA:ksi epätavallisen tuhti ja paksu. Maku on näin vahvalle oluelle jopa yllättävän maltillinen, ettemme sanoisi jopa mieto. Alkoholin polttelua onkin sitten sen edestä. Hiukan rasvaisen maltaisuuden päällä on tujaus käyneen makuista hedelmää, kuin hiukan liian kauan kaapissa lojunut appelsiini. Hiukan tulee mieleen hedelmäinen likööri. Vaikka Thurbo onkin humaloinnin mietoudessa omalaatuinenkin tupla-IPA, ei se kuitenkaan ole ”ihan hyvää” parempi. Ei jää tunnetta että tätä tarvitsisi metsästää toistekin lasiinsa.

Lervig Aktiebryggeri, Norja. Hedelmäolut, 7%. Pullo, 0.33l.

Ja sitten Lervigin kimppuun. Hapan hedelmäolut kaatuu lasiin vaahtoamatta. Väri on selkeästi ruskeaan vivahtava, sameanpuoleinen kuparinruskea. Oluessa on epämääräistä paksuutta, joka tekee tästä hiukan kiisselimäisen oloisen. Tuoksu tuo ensialkuun mieleen liuottimen, mutta hetken kun nuuhkii, paljastuu alta todella miellyttävää ja aidon tuntuista passiohedelmää. Tosi hyvä joskin täysin epäolutmainen tuoksu!

Makukin on melkolailla samaa sarjaa: raikkaan ja vahvan hedelmäinen maku on hyvä, mutta täysin epäolutmainen. Tulee oikeastaan enemmän mieleen 90- ja 00-luvun limusiiderit, sillä erotuksella että tämä ei ole ylisokeroitu tai esanssinen, ja on hyvä. Rungon loppupuolella ja jälkimaussa nousee esiin maltillista happamuutta ja greippistä humalointia.

LA Passion Tang on yllättävän vaativa ja raskas olut, jotenkin tämä käy makuhermoille vahvasti – mikä ei tarkoita että tämä olisi huono olut. Oikeastaan olut on melko hyvä hedelmä- ja hapanoluen hybridi.