Vakka-Suomen Panimo, Suomi. Doppelbock, 9.2%. Pullo, 0.33l.

Ummikot ovat, kuten aina, ajan hermolla, ja nauttivat talvisen (ja talvella ostetun) Talvibockin nyt, kun kevät on jo tulossa ja ulkona on käytännössä sekä shortsi- että terassikelit, eli on jo yli nollan ja aurinko lämmittää ainakin leikisti.

Hapokkaasti vaahdoten lasiin kaatuva Talvibock on väriltään hyvin tumman punaruskea, pronssinen ja mahonkinen. Nätin värinen, melko kirkas olut jää alun vaahtoamisen jälkeen käytännössä vaahdottomaksi. Ulkonäkö tuo itse asiassa hiukan mieleen brandyn. Tuoksu on hyvin turpea, makean maltainen, mähjääntyneen hedelmäinen, jopa barleywinemäinen. Tuhti, makean leipämäinen tuoksu ennakoi hyvin maun vaativuutta.

Ensihörppäisy ei vielä paljasta maun koko kompleksisuutta, vaan tuntuu jopa hämäävän kepeältä, mutta hyvin nopeasti Talvibock rupeaa paljastamaan todellisen, tuhdin ja vaativan karaktäärinsä (päivän hienostelusana, silvuplee). Se on närästävän, viinaisan polttava, mädänneen ylimakean hedelmäinen, leipäisän maltainen ja suorastaan täynnä makuja, niin täynnä että tämä käy melkein ruuasta. Talvibock ei missään nimessä ole mikään joka hetken olut, vaan nimenomaan niihin harvoihin hetkiin, jolloin haluaa kaikin tavoin tuhtia, vaativaa ja suorastaan ylitsehyökyvää olutta, esim. hyvän tuhdin aterian jälkiruokajuomaksi tai hitaaksi nautiskeluolueksi. 0.33l:n pullosta riittä aivan hyvin kahdelle ihmiselle. Mutta kun tekee mieli edelläkuvatunlaista olutta, on Prykmestarin Talvibock oikein hyvä valinta.

Prykmestar todistaa taas kerran sen, että saksalaistyyliset oluet hoituvat heiltä oikein hyvin. Doppelbockien vaativassa maailmassa Prykmestar on tehnyt täysiverisen vaativan, mutta hyvin maukkaan tyylinsä edustajan.