Purtse Pruulikoda, Viro. Milk/sweet stout, 6.3%. Pullo, 0.33l.

Viron viinaksia juodaan taas! Nyt on vuorossa entuudestaan tuntemattoman Purtsen sweet stout, jonka nimi mahdollisesti tarkoittaa silkkiverhoja (tai sitten ei). And that’s all I’ve got to say about that, kuten Forrest Gump sanoi, joten ei kun oluen kimppuun.

Kaatovaiheessa Siidisuka vaahtoaa hyvin niukasti, eikä oluen pinnalle jää käytännössä lainkaan vaahtoa, mikä antaa oluelle hiukan kevyen olemuksen – vaikka kyseessä ei ole mitenkään kevyt olut. Väriltään olut on musta, valoakaan vasten ei näy muuta. Tuoksussa yhdistyy oikein tumman ja tuoreen lakritsan makea, tahmea suolaisuus laktoosiseen, maitokaakaomaiseen makeuteen. Ensiksimainittu dominoi enemmän. Aidon milk stoutin tapaan tässä onkin käytetty laktoosia. Pientä paahteisuuttakin tuoksussa on, ikään kuin sivujuonteena makeammille sävyille.

Oluen suutuntuma on melko täyteläinen, ja maussa huomaa ensiksi suolaisen salmiakkisuuden. Makeutta maussa on oikeastaan hyvin vähän, suolaisuus ja suolattu paahtuneisuus tässä jylläävät. Tämän päälle on ladottu pientä yli-imelää makeutta. Milk stoutien mittapuulla tämä on hyvin kaukana siitä tyypillisestä, laktoosimaiseen makeuteen ja pehmeyteen taipuvaisesta tyylin edustajasta. Alkoholin korventelu tuntuu selkeästi nielussa, huomattavasti voimakkaampana kuin oluen 6.3 tilavuusprosenttia antaisivat ymmärtää.

Siidisuka jakaa Ummikkojen mielipideet tasan: M ei ole vakuuttunut, vaan ylisuolainen maku silittää häntä ikävästi vastakarvaan, kun taas N:n mielestä kyseessä on oikein hyvä olut. Mielipiteestä riippumatta voi kuitenkin sanoa, että perinteistä milk stoutia haluaville Siidisuka ei tarjonne tyydytystä, mutta suolaisenmakeiden stoutien ystäville saattaa hyvinkin.