CoolHead Brew, Suomi. Sour ale, 5%. Tölkki, 0.33l.

Nyt blogistit ovat modernin kotimaisen klassikon äärellä: tämän oluen todellinen voittokulku alkoi joskus viime vuoden puolella, taisi olla loppua kohden, kun tätä rupesi saamaan tölkissä monesta K- ja S-kaupasta. Niin outoa kuin se onkin, vaikuttaisi siltä että tämä jokseenkin epätavallisen makuinen olut on löytänyt paikkansa kotimaisessa olutkentässä oikein urakalla. Millä sen muuten selittäisi, että tätä on kohta vuoden löytänyt markettien hyllyistä, kun samaan aikaan moni muu olut on tullut ja mennyt?

Tämä ei siis millään muotoa ole meille uusi tuttavuus – Untappdin mukaan toinen meistä on juonut tämän peräti 11 kertaa aiemmin. Olemme siis tykänneet. Arvio tulee olemaan positiivinen, sen verran spoilaamme jo nyt.

Lasiin salmiakkisouri kaatuu hyvin runsaasti vaahdoten: pahimmillaan yli puolet lasista oli paksun marenkista vaahtoa. Pikkuhiljaa vaahto kuitenkin laskee, jättäen pienen ja epätasaisesti jakautuvan pysyväiskerroksen oluen pinnalle. Väriltään olut on persikkaisen rusehtava ja lievän punaoranssinen. Ei ehkä värimaailmaltaan se kaikkein lumoavin olut, mutta jo tuoksu enteilee erikoista juomakokemusta: aidon hapan, aidon salmiakkinen ja lakuinen, aidon vadelmainen. Myös makeutta löytyy, joka tekeekin tästä hivenen mehujäämaisen tuoksultaan. Ensinuuhkaisulla tuoksusta ei välttämättä tykkää, sillä onhan se vähän outo, mutta ajan myötä se voittaa puolelleen.

Sama homma maussa. Ensipuraisu on vahvan hapan ja kirpeä, minkä takia ensi alkuun itse maku voi tuntua jopa ohuelta. Mutta se on vain ensipuraisu, se: kuten monessa muussa hapanoluessa, asettuu happamuus nopeasti suun tottuessa, ja oluen oikea makumaailma pääsee esille. Tässä se on kirpeän vadelmainen ja tuhdin suolaisenmakean lakuinen; rungosta löytyy miellyttävää paksuutta ja tanakkuutta, joka ei kuitenkaan ole lainkaan raskasta. Mehujäämainen ja tuorelakumainen maku on varmasti mielipiteitä jakava, mutta me molemmat pidämme tästä todella paljon. Viimeistään jälkimaku, jossa on pitkään viipyilevää, todella paksua ja suolaista lakritsimaisuutta, valloittaa kaikkien lakunystävien sydämet.

Mielestämme tässä on yksi viime vuosien ehdottomasti parhaimmista kotimaisista oluista. Siltikin on hiukan yllättävää, että juuri tämä näyttäisi muodostuneen yhdeksi CoolHeadin keihäänkärjistä yhdessä Juicinessin kanssa – mutta myös hienoa, sillä se kertoo että jopa vähän ”tavismaisemmissa” piireissä osataan arvostaa hyvää, erikoisempaa olutta.

Hieno ja näkemyksellinen olut Suomen tämän hetken kovimmalta pienpanimolta.