Lervig, Norja. Pastry stout, 12.5%. Tölkki, 0.33l.

Jos olutvuotta 2020 katsoo taaksepäin, niin pastry stoutien nousu hipsteröinnistä kohti craft beer -skenen globaalisti trendaavia tyylejä on määritellyt sitä. Joten otetaanpa lasiin Lervigin vahvaa pastry stoutia sen kunniaksi! Se olikin aivan tämän hullun vuoden alussa kun edelliskerran arvioimme norjalaisen Lervigin tuotoksia – silloinkin tuhti ja vahva tumma. Paljon on olutta virrannut kurkusta alas sen jälkeen, mutta ei se tätä vuotta ainakaan hullummaksi ole tehnyt. Päinvastoin oikeastaan, välillä mielenkiintoinen craft-olut lasissa on ollut selväjärkisyyteen ankkuroiva hetki viikossa.

Lasiin Coconuts kaatuu käytännössä vaahdotta – kuten vahvalta tummalta voi odottaa. Väriltään olut on musta. Musta, ja piste, ollaksemme tarkkoja. Tuoksu on kylmänkalsea, rasvainen, kookosmainen, vaniljainen, onpa mukana ripaus vaahteraakin. Kookos- ja vaahterauutetta tässä onkin käytetty, kuten myös vaniljaa. Viinaakin tuoksusta löytyy. Ei nyt mikään erityisen ihmeellinen tai vakuuttava tuoksu, muttei toisaalta myöskään karsea.

Näillä vahvuuksilla ja ainesosilla lienee sanomattakin selvä, että suutuntuma on raskas ja siirappisen tahmea. Etenkin vaahteran tuoma siirappinen tönkköys tuntuu alusta asti, ja ensikulauksessa tuntuu määrittävän olutta nimen kookosta enemmän. Kyllä se kookoskin kolosta kömpii, mutta pysyy enemmän sivujuonteena kuin keskiössä olevana piirteenä. Itse asiassa oluessa on näin vahvaksi pastry stoutiksi yllättävän ns. perusmallin maku: todella tumma, paahtunut, lakritsisen tahmeanmakea, kevyen viinainen. Pikkuhiljaa kookos nostaa itseään esiin enenevissä määrin, mutta kyllä tämän oluen vankkana perustana ja maun tukijalkana on vaahterainen siirappisuus, jota vanilja höystää makeudellaan. Nimi tuntuu hivenen harhaanjohtavalta, mutta ei se mitään: ihan hyvä, makumaailmaltaan (muttei vahvuudeltaan) vähän maltillisempi pastry stout tämä on. Vaan toisaalta, vain ihan hyvä, ei tästä sen paremmaksi myöskään ole.

Coconuts on yleisesti ottaen laadukkaalta Lervigiltä ihan passeli tumma pommi. Pastry stoutiksi sen makumaailma pysyy aisoissa, mutta silti niissä mitoissaan on joiltain osin överi. Hitiksi tästä ei ole, mutta eipä myöskään kaduta että tällaisen lasiinsa kaatoi.