Laudatur XVIII

on

Sori Brewing, Viro. Ale (imperial stout/barley wine blend), 10.1%. Pullo, 0.33l.

Nyt jotain erikoisempaa, joka ei enää edes ole tuotannossa: 2018 pullotettu sekoite Sorin Heaven Hill -bourbontynnyreissä kypsytettyä imperial stoutia, ja The Macallan -tynnyreissä kypsytettyä barleywineä. Tynnyriä ja vahvaa olusta siis koko rahalla.

Lasiin Laudatur XVIII kaatuu yllättävänkin runsaasti vaahdoten: vaahtokerros on usean sentin paksuinen, ja toisessa kahdesta lasista myös hyvin pitkäkestoinen. Toisessa vaahto melko pikaisesti laski epätasaiseksi n. millin kerrokseksi. Väriltään olut on tosi lähellä mustaa, mutta tarkemmin katsottuna löytyy pieni, lämmin mahonkisuuden vivahde. Tuoksussa on happamia marjoja, tynnyriä, viinimäisyyttä, ripaus savunkaltaista sameutta… imperial stoutia tai barleywineä tuoksusta ei puolestaan löydä. Mielenkiintoinen tuoksu, mutta vaikea sanoa onko se hyvä. Hiukan tulee mieleen tummempaan olueen sekoitettu Rodenbachin kaltainen ”old school hapan”.

Maustakin löytyy hiukan Rodenbachin Grand Crun kaltaista marjaista happamuutta, mutta hyvinkin tummemman ja makeamman oluen tasapainottamana. Pohjaoluidensa tyylejä ei mausta liiemmin löydy: ripaus tummuutta viittaa siihen suuntaan, mutta siinäpä se. Kirpeänhappaman marjaisuuden lisäksi tästä löytyy viinimäisyyttä, viskimäisyyttä ja hiukan puuta. Lopputuloksena on nuotiossa savustettujen marjojen kaltainen maku. Lievä makeus tuo mieleen todella tummaan kirsikkaan sekoitetun suklaan. Aivan lievä jauhoisen lakritsisuuden vivahde viittaa stout-juuriin, mutta tosiaan: kuin tuoksussa, ei maussakaan kovin vahvana ole pohjatyylien piirteitä. Maustakin on vähän vaikea sanoa onko tämä lopulta kovin hyvä; ihan mielenkiintoinen kyllä, eikä tämä pahakaan ole, mutta ei mitenkään tule esim. sellaista vibaa että tätä pitäisi metsästää toinen pullollinen kaappiin. Lopputulema mennee siis jonnekin keskimaastoon.

Laudatur XVIII on ihan mielenkiintoinen tuttavuus jaettavana pikkupullona, ja esim. jälkiruuaksi tai hitaaksi nautiskeluolueksi tämä kyllä kelpaa, sillä maussa riittää mietittävää. Mikään ikimuistoisen valloittava makukokemus tämä ei kuitenkaan ole. Voisi kait sanoa, että siinä missä jotkin oluet jakavat mielipiteitä mutta eivät jätä kylmäksi, on tämä vähän sellainen että päinvastoin jättää kylmäksi eikä herätä intohimoja – vaikka ihan pätevää työtä onkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s