Tempest Brewing Co., Skotlanti. Imperial stout, 11%. Tölkki, 0.33l.

Tempest tykkää chileistänsä. Ainoa aikaisemmin arvioimamme (ja maistamamme) skottilaisen Tempestin olut oli muutama vuosi sitten Saveur Bieren joulukalenterissa ollut Ancho Lager – sekin chiliä käyttäen valmistettu olut. Nyt hypätään syvempään ja tummempaan päähän 11% imperial stoutilla, jossa on suklaata ja chiliä.

Lasiin Mexicake kaatuu kohtalaisesti vaahdoten: sentin verran tummunutta vaahtoa tulee tölkistä oluen pinnalle, joka sitten melko nopeasti katoaa kokonaan jättämättä muuta kuin utua. Väriltään Mexicake on niin musta kuin näin vahvan stoutin voisi olettaa olevan, eli täysin. Tuoksussa on mausteisuutta, tummaa suklaata ja chiliä. Tölkkiä tavatessa huomaa, että suklaan ja chilin ohella valmistuksessa on käytetty vaniljaa ja kanelia. Vanilja ei niin tuoksu, mutta kaneli kyllä. Tulee churrot mieleen. Tämän alta aistii myös pientä paahtuneisuutta. Ihan mukava tuoksu, joka tosin saisi olla vahvempi ja röyhkeämpi.

Vahvuuteen ja ainesosiin nähden makukaan ei ole läheskään niin voimakas kuin olisi voinut odottaa. Runko on ensipuraisulla suorastaan valju, vasta jälkimaussa chilisyys nostaa päätään. Ajan myötä runkoon rupeaa kyllä nousemaan chilisiä ja kanelimaisia piirteitä, ja kielenpäätä pistelee. Suklaata tai vaniljaa mausta ei kuitenkaan erityisemmin löydä, lähinnä hiukan epämääräistä paahtuneisuutta ja tahmeaa maltaisuutta. Kun olut on ehtinyt kunnolla lämmetä, muodostuu rungon chilisyys mukavan pisteleväksi ja nielua lämmittäväksi, mutta muuten Mexicake ikävä kyllä jättää vähän kylmäksi. Rungossa ei tapahdu tarpeeksi muuta chilisyyden alla. Kuten tuoksu, saisi maku olla vahvempi ja röyhkeämpi.

Ikävä kyllä Mexicake ei ole kuin korkeintaan välttävä chilinen, vahva stout. Näillä lähtökohdilla, 11% vahvuudella, chilillä, suklaalla ja vaniljalla, olisi odottanut jotain täyteläistä, jälkiruokamaisen raskasta ja ehkä jopa överiä, mutta lopputulos on valju. Ja pettymys: ei paha, mutta tylsä.