Omnipollo, Ruotsi. Imperial pastry stout, 12%. Pullo, 0.33l.

Jaahas. Omnipolloa ja pastry stout. Kyllähän sen tietää mitä on luvassa: jotain älytöntä. Ja luultavasti hyvää. Koska sellaistahan Omnipollo yleensä on.

Lasiin Anagram kaatuu hyvin niukasti vaahdoten, eikä pysyväiskerrosta ole nimeksikään – ihan pieni renkula lasin reunalla ja täts it. Vaan eipä sitä muuta voi odottaakaan näin vahvalta tummalta. Väriltään olut on musta – taas, kuten odottaa sopii näin vahvalta tummalta. Ei näy punaa eikä mahonkia eikä mitään muutakaan kuin synkimmän yön mustaa. Tuoksu on aikalailla sitä, mitä nimi lupailee: mustikkaa, juustokakkua – ja viinaa. Kuin mustikka-juustokakkulikööri. Makea, tumma, vahva, kermaisen paksu. Juuri mitä odotimmekin, oikeastaan.

Maussa löytyy toki mustikkaa ja juustoa, mutta yllättävän paljon myös todella, todella tummaa suklaata. Se on kuivaavaa ja karvasta makeuttamattoman kaakaon tavoin, ja toimii todellisena kontrapunktina makean mustikkaisille piirteille maussa. Lopputulos on kyllä överi, mutta eri tavalla kuin olisi odottanut: sen sijaan että Anagram vyöryttäisi kiloittain mustikkaa, juustokakkua ja makeutta, on tässä toimiva tasapaino makeuden ja tummuuden välillä. Suu tottuu suklaan tummuuteen melko nopeasti, eikä se enää pistä huulia mutrulle samalla tavalla kuin ensipuraisulla, mutta tarjoaa silti miellyttävän tasapainottavan pohjavireen. Ajan myötä se on lopulta pastry stoutille ominaiset, viinaisan ällömakeat juonteet jotka ottavat yliotteen – mutteivät totaalista dominanssia.

Anagram on tasaisen tasaista Omnipollo-laatua. Kyllähän sen tietää mitä on luvassa kun Omnipollon pastry stoutin lasiin kaataa, eikä tämä petä. Onko tämä parasta Omnipolloa? Tokkopa, mutta Omnipolloa tämä on – se sanoo tarpeeksi.