Mallaskoski Panimo, Suomi. Hapanolut (lambic), 6.4 %. Pullo, 0.33 l.

Untappdin mukaan tämä on lambic – mutta käsittääksemme puristit eivät hyväksy kuin Pajottelandissa Belgiassa tehtyjä villihiivaoluita lambiceiksi. Siksipä me laitamme ko. määrityksen sulkuihin. Villihiivaolut kuitenkin on kyseessä, joten maistamattakin tyyli lienee samaan suuntaan kuin Pajottenlandin paremmalla kaljalla.

Lasiin Jeriko Cherry Wild Sour Ale kaatuu niukasti vaahdoten. Pysyväiskerrosta ei ole lain, kaatokerroskin katoaa samaan tahtiin kun kaataa. Väriltään olut on kirsikkainen; hiukan hailakka, mutta vahvan punainen. Tuoksukin on kirsikkainen, hapan, kirpeä, mutta silti makea. Melkoisen kevyt ja raikas tuoksu, eikä lainkaan epämiellyttävä.

Suutuntuma on sen verran höttöisä ja hapokas, että ensialkuun aistii lähinnä sen, ei makua. Alta paljastuu varsin kevyt ja helppo, mutta kuitenkin kirsikkainen hapanolut. Maku on happamampi kuin tuoksu, mennen suorastaan kuivan, jopa parfyymisen puolelle. Oluen kuohkea koostumus kuitenkin todella haittaa makua. Kuplinta tahtoo häivyttää maun pois vaikka kuinka yrittäisi siihen keskittyä. Toisaalta kuiva pöyheys lie hiivan perua, ja on sinänsä tyylille sopivaa… mutta olkoon kuinka tyyliuskollista, tätä kokonaisuutta se ei vahvista.

Mallaskosken tulkinta kriek-villihiivaoluesta säilyttää, toisin kuin osassa maitokauppoistakin löytyneistä kriekeistä, paljon lambic-tyylisen oluen happamuutta ja kuivuutta. Se ei kuitenkaan ole yksinomaan hyvä juttu, ainakaan yhdistettynä hapokkuuden kanssa. Ei tämä huono ole, muttei kanna maaliinkaan asti.