Beer Hunters, Pori. Imperial stout, 10 %. Pullo, 0.33 l.

Mikä on tammen tila? No ainakin hapokas ja perin innokas, tämä tovin kaapissa kypsynyt olut nimittäin ampaisi sellaisella innolla pullosta, että lopputulos oli vähän samanlainen kuin teinipojan päästessä pukille ekaa kertaa. Tapahtui siis ns. ennenaikainen laukeaminen pöydälle.

No, sellaista sattuu sanoi mummo teinipojalle.

Vaahtoa ei kaatovaiheessa muodostu hirveästi, ainakaan lasiin – pullon kaulaanhan sitä mitä ilmeisimmin muodostui. Sitä vähääkään ei pysyväiskerroksessa ole. Tuoksu on tuorelakumaisen tahmea ja makea, kevyen vaniljainen, ihan ripauksen bourbonmainen. Tynnyri ei tee itseään tunnetuksi vahvasti tuoksussa, enemmän tämä on aika perinteisen imperialin tuoksu – joskin oikein hyvän sellaisen.

Suutuntuma on hapokas, mutta samalla olut on paksu ja samettisen pehmeä. Maussa korostuu lakumainen tahmea, suolainen makeus. Vaniljaakin löytyy, kuten tuoksusta, ja etenkin maun taittuessa rungosta jälkimakuun nousee esiin selkeän bourbonmaisia sävyjä. Jälkimakuna suuhun jää tahmeaa, tummaa makeutta – ja kurkkuun alkoholin polttelua.

Kuten Muflonilta sopiikin odottaa, on (Mikä on) tammen tila oikein pätevä olut. Sen maku on täyteläinen ja hyvä, antaa tynnyrin tuntua muttei anna sen ottaa yliotetta, ja taitaa tyylinsä maneerit. Se ei toisaalta kehity hirveästi lämmetessään, eikä ole mitenkään hirveän kompleksinen olut, vaan tarjoilee alusta asti samaa makua. Tämä estää sitä nousemasta ihan ykkösriviin.

Toisin sanoen: tammen tila on hyvä. Ei ihan erinomainen, mutta sen verran hyvä, että suupielet kääntyvät ylöspäin tätä juodessa.