Panimoyhtiö Tuju, Suomi. Saison, 7 %. Pullo, 0.33 l.

Sitä onkin vierähtänyt tovi edellisestä arviosta – mutta kun hommaa tekee harrastuspohjalla, on välillä hyvä ottaa taukoa. Se ei tarkoita, ettemmekö olisi oluita tänä aikana maistelleet; ei vaan ole tehnyt mieli kirjoittaa. Nyt kuitenkin tauko on ainakin väliaikaisesti ohi, ja juhlistamme sitä vuodenaikaan sopivalla saisonilla: hyvän saisonin rustiikkinen maku sopii syksyyn yhtä hyvin kuin kuiva siideri.

Tuju on vaivihkaa noussut melko korkealle kotimaisten panimoiden listalla. Yhtään aivan erityistä hittiä ei ulkomuistista mieleen tule, mutta positiivisia mielikuvia useampi panimon oluista on herättänyt. Siten emme ihan vailla odotuksia tartu Peurastajaan, jota panimo itsekin kuvauksessaan kutsuu sadonkorjuuolueksi.

Lasiin Perustaja kaatuu runsaasti vaahdoten. Höttöinen vaahto kuitenkin laskee nopeasti, jättäen tuuhean mutta epätasaisen kerroksen oluen pinnalle ja reunoille. Saisonmaisen olkisen ja heinäisen sameankeltaoranssi olut myös tuoksuu klassiselle saisonille. Heinää, potpourria ja hedelmää oivassa syksyisen rustiikkisessa kokonaisuudessa. Tuoksu lupaa hyvää.

Maku jatkaa samaa linjaa. Peurastaja on tuoksuaan kuivempi, jopa parfyymimäisen suuta kuivaava. Olut on melko kevyt, mutta maku ei ole ohut tai vetinen. Kuivattuja heiniä, olkia, kuivattuja hedelmiä, ripaus huussia. Tässä on kaikki mainion saisonin ainekset kasassa, eikä edes tarvitse mitään muttia lisätä perään: Peurastaja toimii, ja piste. Eihän tämä mitenkään erityisen omalaatuinen tai omaperäinen ole, muttei tarvitsekaan. Klassisen saisonin maku on mainio, ja se on tyyli joka on viime vuosina jäänyt aika pimentoon hapanolut- ja NEIPA-buumien takia. Mukavaa, että Tuju kaivaa tyylin naftaliinista.

Peurastaja on klassisen makuprofiilin saison tehtynä oikein. Tuju konsolidoi paikkaansa kotimaan panimoiden kärkihulinoissa.