Omnipollo, Ruotsi. Imperial pastry stout, 11%. Pullo, 0.33l.

Kun nyt talvikin tuli oikein kunnolla pakkaskelien ja lumen kanssa, on oiva hetki juoda tummaa ja vahvaa olutta – tämmöisenä pimeänä ja kylmänä vuodenaikanahan se pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Hämmästykseksemme huomasimme että tämä on vasta toinen Omnipollon tumma, jonka arvioimme! Juoneet olemme toki useita muitakin, mutta varsinaiseen arvioon asti ei ennen ole päätynyt kuin Selassie.

Noa Pecan Mud Cake on osa Omnipollon Noa-sarjaa, johon kuuluu paitsi iso liuta tynnyrikypsytettyjä versioita tästä, myös muutamia muita oluita. Kaikki tummia ja vahvoja ja – oletettavasti – övereitä niin kuin vain Omnipollo osaa vetää överiksi.

Lasiin tämänkertainen ukkonooa kaatuu alkuun vaahdotta, mutta loppua kohden tulee nättiä, mokanruskeaa ja tiivistä vaahtoa n. sentin verran lasin pinnalle. Pysyväiskerros on kuitenkin hyvin ohut, lähinnä pientä utua juoman pinnalla ja ohut halo lasin reunaa vasten. Väriltään Noa on musta, sen sortin musta ettei vivahteita muusta ole. Oluen valmistuksessa on käytetty vaniljaa, pekaanipähkinää ja kinuskia – ja ne kyllä tuntuvatkin tuoksussa. Paksun rasvainen, juustokakkumainen tuoksu on täynnä kotitekoista kinuskia, vaniljaista paksua makeutta, kuohkeaa suklaisuutta ja – kyllä – hetken kuluttua myös karamellimaista pähkinää. Raskas ja oikein mukava tuoksu – ja niin Omnipolloa, ettei erehtyä voi.

Maku on oikeastaan mitä tuoksu antoi odottaa – paitsi ei läheskään niin makea. Tässä on vaniljaa, kinuskia, pähkinää… mutta ei makeutta roppakaupalla. Etenkin jälkimaussa tämä kostautuu, sillä kuiva jälkimaku maistuu lähinnä pähkinänkuorelta, eikä ole erityisen miellyttävä. Kaiken lisäksi jälkimaku jää oikein kunnolla suuhun asumaan. Rungossa on onneksi enemmän kinuskia ja vaniljaa kuin pähkinää. Rungossa on myös outo, vaikeasti kuvailtavissa oleva hiukan keinotekoinen makea karamellisuus. Tätä luonnehdintaa voisi kuvitella kuvaukseksi jostain negatiivisesta, mutta sitä se ei oikeastaan ole. Ja – onneksi – pahin jälkimaun puraisu lientyy ajan myötä. Kuitenkin, lopulta, tämä ei ole oikein sitä tasoa mitä Omnipollon tummilta on oppinut odottamaan. Tässä on jotain lievän valjua; tästä puuttuu Omnipollon parhaiden painavuus ja raskas läsnäolo; pastryn leivosmaisuus.

Lopulta Noa Mud Cake Stout ei edusta Omnipolloa parhaimmillaan. Ei tämä huono olut ole, mutta kaukana pastry stoutien ynnä muiden ällö-överien modernien tummien aatelista. No, eipä Omnipollokaan voi ihan aina ylittää itseään.