Cervisiam, Norja. Imperial pastry stout, 12%. Tölkki, 0.33l.

Untappedin mukaan tämä olut olisi Impaled Maple: Pecanisher II 2.0, mutta tölkistä emme tuota 2.0 -merkintää bongaa. Olkoon siis ilman sitä otsikossa. Vaan eipä sillä väliä, eiköhän tämä ihan maittava olut ole – Cervisiam kun yleensä tekee laatua.

Lasiin Impaled Nazarene, eikun Maple kaatuu niukasti vaahdoten: kaatovaiheessa vaahtoa tulee tuhahduksen verran, pysyväiskerrosta ei ole edes hymähdystä. Se vähä mikä kaatovaiheessa tuli oli hyvin tummaa. Väriltään tämä olut on – no, musta tietenkin! Tuoksu on hyvin pastrymäinen: viinainen, vaahterasiirappinen, tahmea, pähkinäinen… helahoito pastryjen peruselementtejä, eikä tietenkään maltaisuutta, paahtuneisuutta tai muuta vanhanaikaista hömpötystä. Ihan OK tuoksu tyylissään, vaikka viina puskee vähän liikaa läpi.

Maussa viina ei onneksi nouse liikaa esille; rungossa dominoivat siirappi, suklaa ja pähkinä… kuin aamupalavohveli jolle on laitettu Nutellaa ja vaahterasiirappia. Tai pekaanipähkinäpiirakka. Ja kyllä se viinakin sieltä lopulta löytää tiensä makunystyröihin, ja ennen kaikkea nieluun. Makuun ei missään vaiheessa liiallisissa määrin, mutta kurkussa rupeaa kyllä korventamaan. Paljon muuta ei sitten mausta löydykään: kuten tyylille on tyypillistä, ei imperial stoutin perinteisiä piirteitä löydy lainkaan, ja olut läväyttää kaikki kortit pöydälle kerralla. Vivahteikkuus ja kompleksisuus ovat tuntemattomia käsitteitä.

Impaled Maple: Pecanisher II (2.0) on ihan hyvä pastry stout. Ei se loistava ole, mutta aivan juotavan mukava. Tyyli itsessään rupeaa jo vähän kyllästyttämään, mutta kyllä yksi tämmöinen perushyvä Cervisiam aina maistuu. Mutta ei tämä ehkä ihan niin loistava ollut kuin Iso C:ltä olisi odottanut.