Barrel Aged B.O.R.I.S.

Hoppin’ Frog Brewing Co., Yhdysvallat. Imperial oatmeal stout, 9.4%. Pullo, 0.65l.

Hyppysammakkosavottamme jatkuu: nyt on vuorossa aiemmin suitsutetun B.O.R.I.S. -imperial stoutin tynnyrikypsytetty versio. Pullossa ei sanota sen tarkemmin millaisissa tynnyreissä tätä on kypsytetty kuin epämääräinen ”whiskey barrels”, mutta eiköhän tämä tuhti ole.

Tosin, lasiin tämä kaatuu selkeästi kevyempänä kuin muut Hoppin’ Frogit. Vaahtokin on alusta asti vaaleaa. Pysyväiskerrosta on hyvin niukalti, pieni halo oluen ympärillä ja utua pinnalla. Oluen väri on musta. Tuoksu on tumma, makea, maltainen, suklainen… ja hyvin, hyvin selkeästi tynnyrikypsytetty. Tässä on hyvin selkeää, kylmää viinaista terää. Ei niinkään bourbonin vaniljaisia ja bensaisia piirteitä, vaan jopa akvavit-tyylin kylmiä. Hiukan lämmetessä löytyy kyllä sitä viskimäisyyttä, mutta epäviskimäisen terävänä. Tämä ei ole parannus perusboriksen liki täydelliseen tuoksuun.

Maussakin tynnyrikypsytys nousee esiin terävän, kylmän viinaisena piirteenä joka tuntuu vahvana etenkin rungossa tuhdin, tumman suklaisuuden ohella. Viinaisuus on kuin viskiä ilman viskin lämpöä, aikalailla kuten tuoksussa. Se suorastaan leikkaa Boriksen perusmaun läpi, ja tekee rungosta hyvin viinaisan. Nielussa tuntuu toki hyvin vahvaa polttelua, mutta jälkimakuun kehittyessä viinaisuus lientyy ja jäljelle jää polttelun ohella mukavan pehmeää tummaa kaakaomaisuutta. Jälkimaku on kuitenkin melko lyhyt, eikä jätä samanlaista tyydyttävää tummaa makeutta suunperälle kuin perusboris.

Hassua kyllä, tynnyrikypsytys tuntuu tehneen Boriksen mausta hennomman ja kevyemmän. Siinä missä T.O.R.I.S. The Tyrantin tynnyrikypsytetty versio jyräsi kuin panssarivaunu ja väänsi perusoluen nupit kaikki kaakkoon, on B.O.R.I.S.:in kohdalla tynnyrikypsytys päinvastoin keventänyt runkoa ja tehnyt siitä jotenkin aavistuksen latteamman, vähemmän kompleksisen. Poissa on anismaisuus, kahvisuus ja suuri osa raskaudesta.

Ikävä kyllä on pakko sanoa, että tämä tynnyrikypsytetty versio on hyvin selkeästi heikennys alkuperäiseen, ja korkeintaan ”ihan hyvä” olut – mikä ei riitä, kun perusolut on yksi maailman parhaista. Ensimmäinen selkeä pettymys maistamistamme Hoppin’ Frogin oluista. Suosituksemme on, että ainakaan ekana Hoppin’ Frogina tätä ei tule maistaa; kannattaa antaa tämän odottaa kunnes kaikki boorikset ja doorikset ja toorikset ja qoorikset ja ties mitkä on maistettu ja sitten ehkä, ehkä kokeilla mitä itse tykkää tästä. Me emme erityisemmin perustaneet.

Tai no, sillä caveatilla että jonkun summapanimon tuotoksena tämä olisi varmaan ihan hyvä. Mutta nyt ei ole kyse summapanimosta, nyt on kyse Hoppin’ Frogista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s