Ummikot suunnistivat Suomen entiseen pääkaupunkiin Turkuun juhlistamaan erästä merkkipäivää. Turku on entuudestaan hiukan tuttu, ja sieltähän löytyy ihan keskustan alueelta monen monta hyvää olutravintolaa, joten ihan kuivin suin ei oltu. Ohessa pikainen katsaus tartuttuun tarjontaan.

Cosmic Comic Cafe

Ensivaikutelma Forum-ostoskeskuksessa sijaitsevasta ravintolasta voi olla harhaanjohtava: melko karu, riisuttu ja ehkä jopa aavistuksen halvan vaikutelman helposti antava paikka paljastuukin erinomaiseksi olutravintolaksi, jossa soi tavallista mielenkiintoisempi musiikki (kahden tuopin aikana kaksi biisiä Joy Divisionia ei ikinä ole väärin!), jonka olutvalikoima on erinomainen, siidereitäkin löytyy paremmin kuin käytännössä yhdestäkään Helsingin keskustan ravintolasta, ja henkilökuntakin on erinomaisen mukavaa ja avuliasta, heiltä saa suosituksia kunhan vain kysäisee.

Baja Oatmeal Stout (Bevog Brewery, Itävalta. Oatmeal stout, 5.8%): Hanasta. Tumma ja niukasti vaahtoava olut on tuoksultaan kahvinen, suklainen ja samettinen. Melko tyypillinen oatmeal stout, kohtalaisen hapokas ja maultaan aavistuksen ohut.

Stone Ruination IPA (Stone Brewing Co., USA. IPA, 8.2%): Hanasta. Väriltään samean kermainen olut tuoksuu tunkkaiselta ja kermaiselta. Jyty maku sisältää soraa ja maantien pölyä, alkoholi maistuu reilusti. Mielleyhtymiä kissanhiekkikseen on vaikea välttää. Täyteläinen ja sitruksinen. Nimensä mukaisesti makunystyröiden tuhoaja.

Black Dragon (Gwynt Y Ddraig, Wales. Puolikuiva omenasiideri, 6.5%): On suuri vääryys että vaikka Gwynt Y Ddraig kuuluu Alkon siiderivalikoimaan, ei siellä ole tätä nimenomaista siideriä, sillä se on molempien mielestä kuta kuinkin paras siideri jota olemme maistaneet. Omenasiideriksi aavistuksen tumman värinen juoma on kirkas muttei poreile pahemmin, mikä on ehkä aavistuksen outoa makeanpuoleiselle siiderille. Tuoksu on kauniin raikas, omenaisen vahamainen ja makea hedelmäisellä muttei sokerisella tavalla. Maku on samaa sarjaa: Black Dragon maistuu raikkaalta, aidon omenaiselta, ollen kevyesti hapotettu ja maultaan runsas, eikä alkoholi maistu liikaa, toisin kuin monissa siidereissä, Black Dragon on täydellinen yhdistelmä aidon siiderin rikkaan omenaista makua ja helppoa nautittavuutta.

BrewDog Russian Doll Pale Ale (BrewDog, Skotlanti. Pale Ale, 4%): Hyvin tavanomainen pale ale kaikin tavoin. BrewDogin tuotokseksi pettymys, vaikka ihan passeli vaalea ale olikin. BrewDogille ominaista reilun humaloitua luonnetta oli toki, ja maatuska-konseptin pohjaoluena, josta muut maatuskaoluet on jatkokehitetty, on ihan ymmärrettävää että tämä on vähän laimea tapaus.

Cornish Orchards Vintage Cider 2012 (Cornish Orchards, Englanti. Puolikuiva omenasiideri, 7.2%): Yllättävän kalpean värinen siideri tuoksuu omenamehulta ja aidolta omenalta, jossa kylmää terää. Maultaan siideri on kirpeän makea ja mausteinen, alkoholi maistuu liiankin selvästi. Ei ihan täysosuma.

Decadence Stout (Weird Beard Brewing Co., Englanti. Stout, 4.8%): Taisi tulla vastaan viallinen yksilö, sillä olut vaahtosi niin reilusti että pienikin tilkka juomaa sai lasin vaahtoamaan yli. Olut kaadetiin siis loppujen lopuksi kahteen tuoppiin, ja eri tuopeista olut maistui ihan erilaiselta. Kun yritimme yhdistää tuopit oli reaktio taas suorastaan räjähdysmäinen vaahtoaminen. Jääköön siis huomiot kirjaamatta kun kävi näin huono säkä! Tyylikäs pullo kuitenkin, ja viallisenkin juoman aivan ylihapokkaan, sapekkaan maun alla pystyi aistimaan stoutia joka varmaan on ihan jees, eli varovainen suosittelu.

Rogue Chocolate Stout (Rogue Brewing Co., USA. Chocolate Stout, 6.5%): Rogue ei ole toistaiseksi onnistunut ihan kybällä vakuuttamaan, eikä tämäkään olut tee muutosta tilanteeseen. Tyylikkäästä pullosta kaatuu kivan tiiviin vaahdon omaavaa, yönmustaa olutta jossa on hyvin suklainen ja aavistuksen paahteinen tuoksu. Ikävä kyllä liika hapokkuus pilaa melko makean suklaisan ja mokkaisan maun.

Satan Red (Brouwerij DeBlock, Belgia. Strong Ale, 8%): Väriltään punaoranssi olut toi maultaan ja tuoksultaan mieleen barley winen, mikä ei ole hyvä juttu. Jos on yksi oluttyyli jota Ummikot vierastavat, on se barley wine. Hedelmäisen tuoksuisessa oluessa aistii jo nenällään alkoholia. Imelän ällöttävä maku viimeistelee kokemuksen, ja onkin pakko todeta että Satan Red on on suorastaan Saatanan paha.

Mallaskukko

Belhaven Black Scottish Stout (Belhaven, Skotlanti. Stout, 4.2%): Hanasta. Lyhyesti ilmaistuna Guinness eri nimellä. Ulkonäkö, tuoksu, vaahto ja maku tuovat mieleen irkkustoutin hyvin vahvasti. Melko kevyt, kermaisa ja suklaisen kahvinen tuoksu ja maku sekä samettinen, pehmeä suutuntuma ovat paitsi kovin Guinnesmaisia, myös melko miellyttäviä. Ei ihan täysosuma, mutta hyvä olut ja yleisimmin Suomessa saatavilla olevaa Guinnessia, Guinness Draughtia, parempi ja aavistuksen tuhdimpi stout.

Thornbirdge Jaipur IPA (Thornbridge, Englanti. IPA, 5.9%): Hanasta tämäkin. Yllättävä IPA, sillä humalointi oli erittäin kevyttä ja karvaus oli lähinnä sivuhuomautus. Olut vaahtosi reilusti, ja jätti pysyvän kerroksen hapokkaan, kirkkaan ja vaalean oluen pintaan. Tuoksu oli kylmän marjaisia, kirpeäkin jopa, ja maku seurasi samoja linjoja ollen melko mieto, kitkerän marjaisa puolukka- tai karpalomaisella tavalla. Ajan myötä makeus korostui maussa, ja loppujen lopuksi Jaipur paljastui helpoksi, kevyeksi ja raikkaaksi tuttavuudeksi, jota voinee kutsua session IPA:ksi juuri miedon makunsa takia, vaikka alkoholipitoisuus ehkä korkea moiselle nimikkeelle onkin.

Pippurimylly

Pippurimylly on yksi ehdottomista ruokaravintolasuosikeistamme. Itse asiassa emme ole kertaakaan käyneet Turussa ilman että olisimme syöneet siellä: heidän tulinen nimikkopihvinsä kermakastikkeella on aivan loistava, ja perunaa tokkopa saa paremman makuisena kuin Pippurimyllyn perunakuorukoissa. Kaiken lisäksi ruuat tulevat yleensä nopeasti.

Harviestoun Old Engine Oil (Harviestoun Brewery, Englanti. Porter, 6.0%): Vanhantyylinen porter kaatuu lasiin tummana ja melko kevyesti vaahdoten. Tuoksussa on suklaata, mokkaa, makeaa mallasta, aavistus palanutta leipää, grillisipsimäistä mausteisuutta ja alkoholiakin. Hieno tuoksu, joka elää hienosti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, maun ollessa tuhti, täyteläinen, tumma ja kaikin puolin juuri sitä mitä porterin pitääkin olla. Kaiken kaikkiaan aivan loistava porter, jota onneksi näyttää tulleen Alkonkin valikoimiin, eli pitää ottaa tarkempaan syyniin kunhan lähi-Alkomme saa täydennystä.

Teerenpeli

Turun Teerenpeli on paikkana huomattavasti enemmän mieleemme kuin Helsingin Kampin Teerenpeli. Siinä missä Kampin Teerenpeli paikkana on hiukan liian sofistikoituneen, ettemme peräti sanoisi snobimaisen oloinen, on Turun Teerenpeli mukavan kodikkaan oloinen.

Shogun Bulldog JIPA (Gotlands Bryggeri, Ruotsi. IPA, 7.2%): Japanilaista Sorachi Ace -humalalajiketta käyttäen valmistettu IPA. Vähänlaisesti poreileva, nopeasti laskeva vaahto kevyen oloisen ja kirkkaan oluen päällä. Tuoksussa mandariinia ja appelsiinia, sitruunamelissaa sekä kermaisuutta. Appelsiinikreemiäkin tuoksussa aistittavissa. Maku jälkiruokamainen, appelsiinimainen, aavistuksen greippinen, sekä hiukan kermainen. Aavistuksen terävästä mausta huolimatta oikein hyvä.

Hippaheikki (Teerenpeli, Suomi. Bitter/ESB, 4.7%): Hanasta. Teerenpelin oma ESB on melko tavanomainen bitter/premium bitter, joka ajaa asiansa muttei anna ymmärtää että Teerenpelillä olisi kovin suurta näkemystä siitä millainen bitterin/ESB:n pitäisi olla, kunhan nyt tehdään samanlainen kuin muutkin. Lopputulos on aavistuksen tylsähkö mutta kaikin puolin juotava. Sama voimakkaan näkemyksen puute on ehkä hiukan vaivannut muitakin Teerenpelin oluita joita olemme testanneet,

Uusi Apteekki

Nimensä mukaisesti entisen apteekin tiloihin perustettu olutravintola, viralliselta nimeltään Seurusteluravintola Kaskenkatu 1, kannattaa tarkastaa jo lukaalin takia: olutpullojen täyttämät vanhat apteekkihyllyt ovat nähtävyys itsessään ja niistä on hauska bongata mitä erikoisempia pulloja, ja muutenkin mahdollisimman pienin muutoksin apteekin tiloihin sovitettu ravintola on sisustuksellisesti kauniimpia olutravintoloita joihin olemme törmänneet, yhdessä niinikään Turkulaisen Old Bankin kanssa. Ravintola on seurusteluravintola eli siellä ei pauhaa musiikki, mutta kummallista kyllä etenkin lauantai-iltaisin melutaso on pelkästään puheensorinan takia usein melkoisen korkea. Olut- ja siiderivalikoimat ovat molemmat loistavia, ja hanaoluissa on mieluisia yllätyksiä, esim. tällä kertaa Fullersin London Black Cab Stoutia oli hanassa… liekö plaseboefekti vai mikä, mutta tuntui maistuvan paremmalle kuin pullosta.

Nøgne Ø Imperial Stout (Nogne O, Norja. Imperial Stout, 9.0%): Juu, en aio copypastetella norjalaisia ö-kirjaimia joka väliin! Mutta olut. Mustan oluen tuoksussa oli aistittavissa tummaakin tummempaa kahvia sekä palavaa kumia. Täyteläinen, voimakas ja hyvä tuoksu. Maku on monipuolinen, juodessa kehittyvä: pohjalla on paahteinen, kuiva, suklaisen mokkainen, pehmeä mutta tuhti ja alkoholin makuinen olut. Aluksi siihen kehittyy imelää makeutta, mikä ei ole täysin miellyttävää, mutta tuo imelyys puolestaan muuntuu kaakaomaiseksi makeudeksi, joka on huomattavasti miellyttävämpää. Vivahteikas olut, joka vaatii tarkempaa perehtymistä omassa rauhassa, nyt jäi vähän ristiriitainen fiilis.

Green Devil IPA (Oakham Ales, Englanti. IPA, 6.0%): Greippinen tuoksu kehittyy kohti trooppista hedelmäisyyttä, pysyen mietona mutta miellyttävänä. Maussa humalointi ei ole juuri lainkaan karvasta, vaan olut on todella hedelmäinen ja mehuisa, jopa enemmän kuin em. Jaipur IPA. Karvautta tulee jälkijunassa pienen pieni tujaus. IPA:ksi erikoinen hyvin, hyvin hennon karvautensa ja erinomaisen hedelmäisyytensä takia.

Mr. Whitehead’s Cirrus Minor (Mr. Whitehead’s, Englanti. Puolimakea omenasiideri, 5.0%),
Mr. Whitehead’s Heart Of Hampshire (Mr. Whitehead’s, Englanti. Kuiva omenasiideri, 6.0%):
Uudelta siiderituottajatuttavuudelta kaksi eri juomaa. Aluksi luulimme sekoittaneemme lasit, sillä Heart Of Hampshire tuoksui huomattavasti makeammalta kuin Cirrus Minor, melkein päärynäinen verrattuna Cirrus Minorin alkoholiseen ja omenaisen kuivaan tuoksuun. Maku ei kuitenkaan jättänyt kysymysmerkkejä: Cirrus Minor oli maultaan mieto, makea ja aidon omenainen mutta aavistuksen ohut, kun taas Heart Of Hampshire oli maultaan todella tuhdin vihreän omenainen, ja suorastaan naamanorsuntiedätkyllämille-tavalla kuiva. Kaiken lisäksi Heart Of Hampshire oli melkein still cider -tasolle asti hapoton, mikä yhdistettynä voimakkaaseen kuivaan kirpeyteen teki siitä aavistuksen liian tujun.

Sanford Orchards Devon Mist (Sanford Orchards, Englanti. Cloudy, 4.5%): Tämäkin on vanha tuttavuus ja suursuosikki Ummikkoin laumassa. Tuoksussa on aavistus mehukonsentraattimaisuutta, ja muutenkin se on ilmiselvästi kevyempi ja makeampi kuin alla oleva Devon Scrumpy. Makukin on melko kevyt, sopivan hapokas, erittäin raikas ja melko vahamainen omenaisuudessaan. Mennee makunsa puolesta puolikuivaan karsinaan, ollen jälleen yksi loistava siideri johon emme Helsingissä ole törmänneet.

Sanford Orchards Devon Scrumpy (Sanford Orchards, Englanti. Scrumpy, 6.0%): Samea, kuten asiaan kuuluu, ja hapoton. Vahamaisempi tuoksi kuin Whiteheadeilla, tämäkin hyvin aidon omenainen. Maultaan myös aidon omenainen ja hedelmäinenkin, hapottomuudestaan huolimatta melko helposti juotava. Selkeästi parempi kuin hiukan samaa sukua oleva yllä mainittu Mr. Whiteheadin Heart Of Hampshire.

Muut

A. Le Coq Imperial Märzen (A. Le Coq, Viro. Märzen, 5.0%): Nätin punertavan pronssinen, kirkas olut. Tuoksussa hapokasta maltaisuutta sekä leipätaikinamaisuutta ja mausteisuutta. Maku on aavistuksen metallinen ja hapan, yleisesti ottaen mieto ja kevyt, kelpo lager.

Duvel (Brouwerij Duvel Mortgaat, Belgia. Strong Ale, 8.5%): Näyttää ja tuoksuu markettilagerille, paitsi on aavistuksen sameampi. Makukin samaa sarjaa, markettibisse jossa tujaus Hoegaardenmaista hedelmäisyyttä. Maineeseensa nähden hyvin köykäinen makukokemus. Maku paranee hiukan ensipuraisun jälkeen, mutta pysyy silti yhdentekevänä. Kaiken lisäksi korkea alkoholipitoisuus aiheuttaa viinamaista närästystä, mikä on iso miinus.

Lopuksi

Yllä mainittujen ravintelien lisäksi käväisimme myös The Old Bankissa, joka on Uuden Apteekin veroinen kokemus paikkana: vanhan pankin tiloihin perustetun ravintolan tilat ovat täynnä kauniita yksityiskohtia, ja kuten Uusi Apteekkikin, on ravintola ilmiselvästi suunniteltu niin että mahdollisimman paljon alkuperäisestä hengestä on säilytetty. Moisessa paikassa on ilo istua hetken, nauttia olutta ja ihailla entisajan kaunista rakennus-, sisustus- ja koristelutyyliä.

Muutenkin Turku on Suomen suuremmista kaupungeista luultavasti suosikkimme. Ei pelkästään koska siellä on keskustan alueella niin monta loistavaa olutravintolaa, vaikka totta kai sekin vaikuttaa asiaan, vaan muutenkin se on ympäristönä miellyttävämpi kuin esim. Helsingin keskusta. Siellä uusi ja vanha törmäävät ihan eri tavalla kuin makkaratalohirvityksineen modernisoitu Helsingin keskusta. Aurajokikin tietenkin antaa oman kauniin lisänsä Turulle.