Ummikoilta on pitkältä aikaväliltä kertynyt satunnaisia lyhyitä, latteita ja ylimalkaisia arvioita eri tilanteissa maistetuista oluista. Tässähän näitä on. Lisääkin kenties tulee joskus.

Carnegie Porter Carlsberg Sverige, Ruotsi. Porter, 5.5%. Pullo, 0.33l.

Perinteisen porter-reseptin mukaan tehty olut, joka käsittääksemme liittyy jotenkin Det Nya Carnegiebryggeriet -pienpanimon syntyyn, vaikka onkin Carlsbergin tuote. Tästä on olemassa myös maitokauppaversio, joka Ruotsin lainsäädännöstä johtuen on 3.5% vahvuudeltaan ja maultaan lähinnä vettä. Tuhdimpi versio on parempi, mämmisen tuoksun takaa paljastuu kevyehkö mutta sinänsä pätevä balttiporter. Porterien saralla keskikastia, mutta kyllä tätä juo. Maku hiukan yksiulotteinen ja yllätyksettömyydessään liiankin tavanomainen.

 

Devils Bit Mountain Adams Cider Company, Irlanti. Puolikuiva omenasiideri, 6%. Tölkki, 0.5l.

Viinaomenainen tuoksu, jossa kevyttä kaneliomenankin vivahdetta. Tuoksu kuitenkin mieto. Väriltään perussiideri, aavistuksen kalpean kullankeltainen. Melko hapokas, löytyy sekä makeutta että kuivuutta: omenaviinietikkamaisen hapan. Hiukan omenankuoren vahamaisuutta, jossain kevyemmän kuivan ja puolikuivan välimaastossa. Ei pöllömpi, ei klassikko.

Guinness Extra Stout Guinness & Co, Irlanti. Dry stout, 5%. Pullo, 0.33l.

Guinness tekee paljon muutakin kuin tuota ihan menevää mutta jokseenkin yhdentekevää Draughtiansa. Tämä on seikka joka unohtuu liian usein, etenkin kun Suomesta muita Guinnessin tuotteita saa melko harvoin. Nitro IPA:aa sentään löytyy joistain paikoista, mutta ei muita tummia. Ruotsin reissulla Ummikot maistoivat sekä West Indies Stoutia, että tätä Extra Stoutia. Extra stout kaatuu lasiin mustana, mutta täysin ilman ns. ”trademark” Guinness-vaahtoa, sen sijaan vaahdoten hyvin niukalti. Tuoksu on kuin perus-Guinness lisäpotkulla: lisää tummutta, lisää paahteisuutta, lisää syvyyttä, vähemmän höttöistä kermaa. Makua koskevat samat huomiot pitkälti: kyllä tämän Guinnessiksi tunnistaa, mutta tuhdimpi maku tekee tästä selkeästi paremman.

Helles Hefe Weizen Tucher Traditionsbrauerei, Saksa. Vehnäolut, 5.2%. Pullo, 0.5l.

Runsaasti ja nätisti vaahtoava Tucher on ulkoisesti nätti: marenkinen vaahto on kestävää, väri on nätin, samean ja syvän oranssiin häivähtävän keltainen, ja tuoksu on täyteläisessä kermaisuudessaan raikas ja mainio. Maku ei petä: kuohkean täyteläinen, suutuntumaltaankin kermainen Tucher on klassinen baijerilaisvehnäolut parhaasta päästä.

Inferial Stout Nogne O, Norja. Stout, 0%. Tölkki, 0.5l.

Vaahtoaa colamaisesti, höttöistä ja katoaa nopeasti. Tuoksuu paahtuneelta ja ”oikealta”, mukana myös tahmeaa makeutta, joka on lievän epämiellyttävää. Ei tuoksu kuitenkaan vetiseltä tai ohuelta. Mutta entäs maku sitten? Äärimmäisen vetinen, laimea, inhottava – pohjaan palanut kahvi jota on lantrattu vedellä. Miten ihmeessä kukaan on voinut kehua tätä ikinä, millään verukkeella? Hyi yök.

Magners Alcohol Free WM Magners LTD, Irlanti. Alkoholiton puolimakea siideri, max. 0.05%. Pullo, 0.33l.

Mukavan syvän värinen alkoholiton siideri tuoksuu makean omenaiselta. Maku on makean omenainen muttei esanssinen tai ylilyöty; hyvin paljon tavalliselta Magnersilta tämä maistuu, jos nyt vähän ohuemmalta. Alkoholittomaksi vaihtoehdoksi oikein hyvä.

Mango Mango Mango Dugges Bryggeri/Stillwater Artisanal, Ruotsi/Yhdysvallat. Hapanolut, 4.5%. Pullo, 0.33l.

Nätin, trooppisen hedelmäisen keltainen olut tuoksuu ihanan mangoisalle: happamuutta ei tuoksussa liiemmin ole, vain aitoa mangoa. Maussa happamuutta on, mutta sellaisella tavalla joka istuu maun mangoisuuteen todella hyvin. Huomaa kyllä että oluen valmistuksessa on käytetty mangoa, sillä trooppinen hedelmäisyys on todella kaunista ja aitoa. Happamuus ei mene liiallisuuksiin, minkä takia kyseessä onkin oikein oiva, kevythapan raikas kesäolut.

Modus Hoperandi Ska Brewing, Yhdysvallat. IPA, 6.8%. Tölkki, 0.355l.

Kyllähän skinheadin skinipippaloviikonloppuna on ostettava ska-olut, tuumaili Ummikko M ja laittoi tämän oluen ostoskoriin. IPA:ksi tumma, ruskeaankin vivahtava olut on tuoksultaan pähkinäisen maltainen, ja humalointi on enemmänkin raikkaan hedelmäistä kuin katkeroisen pistävää. Aavistus toffeenougatiakin löytyy tuoksusta. Maku kuitenkin sukkamehuun vivahtava, sitruksisen katkeroinen, jonka alla kuitenkin pähkinäinen mallaspohja. Melko perus jenkki-IPA, ei syytä ilontanssahteluun.

Moo-Hoo Terrapin Beers Co., Yhdysvallat. Milk stout, 6%. Pullo, 0.355l.

Nyt pitäisi soida Grateful Deadien Terrapin Station… vaan eipä soi, nyt soi Death In June. Musta olut tuoksuu makealta, suklaalta ja kaakaolta – ei tyystin erilainen kuin Sam Smithin Organic Chocolate Stout. Suklaata ja kaakaohippuja tämän valmistuksessa onkin käytetty. Makea, maitosuklainen, sopivan kevyt muttei hitusenkaan ohut maku. Sam Smithmäisyys jatkuu makuun, mikä on kentien omaperäisyyden kuolema, muttei hyvän maun. Mainio olut.

Saison Brekeriet Beer Ab, Ruotsi. Saison, 6.5%. Pullo, 0.33l.

Vanukasmaisen samea, vaniljamaisen keltaoranssi olut tuoksuu heinäiseltä, kermaiselta ja hivenen happamalta. Maku tasapainottelee heinäisen, kermaisen ja happaman välillä – kuten tuoksukin. Hiven gosetyylistä hernemäisyyttä maussa. Happamaan kallistuva, kohtalaisen hyvä muttei ikimuistettava saison.

Sangría Sour Edge Brewing, Espanja. Hapan/hedelmäolut, 6.3%. Pullo, 0.33l.

Punaruskea olut tuoksuu marjaiselta ja aavistuksen happamalta, jopa hiukan merivetisen suolaiselta. Mukana myös marjaista makeutta. Happamuus miedohkoa mutta tuntuvaa, hyvin marjainen ja raikaskin olut. Kevyt, helppo muttei silti keskenkasvuisen tasapaksu. Hyvä entry -tason hapanolut.

Semi-Skimmed Occultist Brewdog, Skotlanti. Milk oatmeal stout, 8%. Tölkki, 0.33l.

Brewdog on päässyt irti yltiöhumaloinnista. Makea, kahvista, kaakaomaista, ja hiukan alkoholisen polttelevaa muttei 8% voltin edestä. Tuhti ja paksu, varsin onnistunut muttei ihan legendaariseen asti. Hyvin epä-Brewdogmainen tölkki. Kannattaa maistaa jos vastaan tulee.

Säkkijärven Polkka Svaneke Bryghus, Tanska. Porter, 6.5%. Pullo, 0.5l.

”Finland Independence” julistaa tämä sinivalkoisella värimaailmalla varustettu tumma tanskalainen olut. Etiketissä kerrotaan myös Säkkijärven Polkan käytöstä sodan aikana radiosignaalien häirintään. Kaikkea sitä! Musta, porterille ominaisesti niukahkosti vaahtoava olut on maultaan melko paahteisen maltainen,  jossa on myös painunutta vaaleampipaahteista kahvia. Tuoksussa kahvisuus korostuu. Valmistuksessa on käytetty myös raakalakritsia, mutta rungossa se ei erityisemmin tunnu – jälkimaussa lakritsi nousee esiin melko miellyttävänä. Oikein kiva porter.